Ikkunalaudalla
pölyinen haave,
ikioptimistinen,
yltiöpäinen,
hieman hassahtanut kuten kassialmat.
Kurkkii vieläkin verhojen raosta
odottaa ja toivoo
näkee sen, mitä haluaa nähdä
juuret jo kauan sitten irronneet.
Vaalin ja kastelin sitä aikani,
kasvatin ja huolehdin,
ja se versoi nuppuja
puhkesi kerran kukkaankin
verenpunaiseen, uljaaseen kukkaan.
Enää se on vain haalistunut haave
kuoleva unelma
silti kuolleenakin
kauneinta maailmassa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi