Kiven kovettama sydän on,
pojalla joka on eloton,
hän suojeli siskoa haurasta,
pelastaakseen hänet synkältä kaunalta,
ei antanut velho armoa,
kun halusi palan rakkautta,
lähetti asialle kalan tuon kauhean,
joka huijasi pojalta elämän,
poika kalaa koski,
kun syliin sen nosti,
kala pyrstöään heilautti,
se pojan sydäntä koski,
ja kiveksi sen muutti,
poika kivettyi paikalleen näin,
jäi ikuiseksi vangiksi hän,
tyttö pojan luo aina joskus palaa,
häntä koko rakkaudellaan halaa,
sanoen ei ole enää mitään hätää,
ja kuiskaa samalla hiljaa,
rakastan sinua hyvää matkaa.
pojalla joka on eloton,
hän suojeli siskoa haurasta,
pelastaakseen hänet synkältä kaunalta,
ei antanut velho armoa,
kun halusi palan rakkautta,
lähetti asialle kalan tuon kauhean,
joka huijasi pojalta elämän,
poika kalaa koski,
kun syliin sen nosti,
kala pyrstöään heilautti,
se pojan sydäntä koski,
ja kiveksi sen muutti,
poika kivettyi paikalleen näin,
jäi ikuiseksi vangiksi hän,
tyttö pojan luo aina joskus palaa,
häntä koko rakkaudellaan halaa,
sanoen ei ole enää mitään hätää,
ja kuiskaa samalla hiljaa,
rakastan sinua hyvää matkaa.
Selite:
Minä, rakas vaimoni ja tyttäremme olimme leikkimässä Porvoo kaupungin puiston suihkulähteellä. Siellä tyttö kertoi että tämä patsas joka pitää kalaa sylissään on hänen isoveli jonka kala muutti kiveksi. Kuuntelin silmät kosteina kun tytär selitti tarinan veljestä joka pelasti hänet tältä kalalta. Runo ei välttämättä aukea muille mutta minua se muistuttaa syvästä rakkaudesta tytärtäni kohtaan <3
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit