Tilanne vain lähti käsistä...

Runoilija DeadGirl

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 25.11.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Wir müssen leben bis wir sterben... http://s1.fi.bitefight.org/c.php?uid=26519
 

Ei mun ollu tarkotus, ei mun pitäny kuolla mut niin vaan kävi.

Seisoin Meckhen-talon katolla. Meckhenissä on 27 kerrosta plus kaksi parkkihallikerrosta maan alla. Ja katolle pääsee kuka tahansa. Kävelin reunan luo. Tuuli tuntui kylmältä, vaikka oli vasta heinäkuu. Mutta oli yö. Nousin korotetulle reunapalkille seisomaan kuvitellen, millaista olisi pudota alas. Tuntuisiko se lentämiseltä, olisinko kauhuissani vai nauttisinko viimeisistä sekunneistani? Levitin käteni sivuilleni ja näin mielessäni kuvanauhana, kuinka hyppäisin, putoaisin. Ja Dumbon tavoin pari metriä ennen maata koukkaisin ja nousisin liitämään linnun lailla kaiken liikenteen metelin yläpuolelle. Voi, kuinka mahtavaa se voisi olla! Tiesinhän toki, ettei se olisi mahdollista, ei ihmiset lennä noin vain, niin ei ole tarkoitettu.
Yhtäkkiä kuulin takanani oven avautuvan. Ostoskeskuksen turvamiehet juoksivat kolmen metrin päähän minusta. Kaikki viisi pitkiä ja rotevia, samanlaiset univormut yllään seisoivat siinä. Yksi kysyi mitä minä siellä ylhäällä tein. Mikään selitys ei kelpaisi, minut leimattaisiin joka tapauksessa itsemurhakandidaatiksi. Sama, äsken puhunut mies käski minun tulla alan, että tämä asia saataisiin selvitettyä turvallisesti. Olin juuri kääntumässä laskeutuakseni alas, kun tuulenpuuska tarttui takkiini. Horjahdin taaksepäin reunan yli ja putosin hohtavan pimeyden halki kohti väistämätöntä tuhoa. Putoaminen tuntui lähinnä pelottavalta, johtunee siitä, että en ollut suunnitellut sitä etukäteen. Osuessani asflttiin minut verhosi kylmä ja synkkä pimeys.

Selite: 
Äikäntunnilla kirjotettu...
Kategoria: 
 

Kommentit

vau. aika pelottava, mutta upea

 

Käyttäjän kaikki runot