Nuotiolaulu

Runoilija Silver Skydog

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 22.11.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Hyviä emme ole. Pahoiksi emme halua tulla.

Olkaamme siis rumia!
 

Niin lysti oli kerran olla
pikkuisella nuotiolla,
jolla kului kesäsunnuntai.
Tilanteemme oli, että
käytiin toista kymmenettä.
Ohramettä sentään juuri sai.
Sitten saapui lauma noita
sanansa julistajoita,
joita outo velvoitteensa vei.
Ne rupes tarinoita veistään
taivaistaan ja helveteistään.
Seuraajia keistään saaneet ei.

Tajusin kai silloin vasta,
ettei voida ihmislasta
estää katsomasta Aurinkoon.
Niin lahkolaisten lappuset
ja joka aatteen aapiset
kaikki heitin suureen nuotioon.

Päivä jatkui leppoisasti.
Hupeni se kaljalasti
siihen asti, että ilmestyi
taasen jotkut tunkeilijat
Helmiä ei, mutta siat
viattomille valistusta myi.
Näiden sana oli eri:
vauraus tai siniveri
erittelis arvon ihmisten.
Röökiaskiin sekä sytkään
tartuin, kun sen lämmennytkään
nytkään. Kuuntelin vain vaieten.

Tajusin kai silloin vasta,
ettei voida ihmislasta
estää katsomasta Aurinkoon.
Niin lahkolaisten lappuset
ja joka aatteen aapiset
kaikki heitin suureen nuotioon.

Ne ilmestyvät milloin kellen
kaiken kansan luokitellen
ja itsestänsä pellen tekaisee.
Jokainen, kun noita tapaa,
tietää: ihmiset ne apaat-
tiseks tekee, rapaa heittelee.
Ei me ketään uskottukaan,
kun ei vakuuttanut kukaan,
enkä heidän pillin mukaan mee.
Ei asetelmaa pysty poistaan:
syöpäläinen imee loistaan,
profeetoistaan kun ne tappelee.

Tajusinhan silloin vasta,
ettei voida ihmislasta
estää katsomasta Aurinkoon.
Niin lahkolaisten lappuset
ja joka aatteen aapiset
kaikki heitin suureen nuotioon.

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot