Kehosi laulu

Ehkä nauraisit minulle, jos tietäisit kuinka paljon olet ajatuksissani.

Kuinka paljon minä haaveilenkaan sinusta, hetkistä sinun vierelläsi. Juuri niistä hetkistä, jotka useiden tuntienkin mittaisina tuntuvat lyhyiltä, nopeasti käytetyiltä kellonlyömiltä. Enkä voi kuin ihmetellä, kuinka kertakaikkisen hyvältä, oikealta, tarkoitetulta tuntuu olla lähelläsi, hengittää ihosi lämpöä. Maistaa iholtasi puhdas halu. Mahtaisiko ikuisuuskaan riittää kanssasi, tyydyttämään janoni?

Ja kuinka sinä huohotatkaan kuumasti korvaani, kun olen päälläsi! Mikään muu maailmassa ei saa minua tuntemaan itseäni niin halutuksi, niin varmaksi. Niin naiseksi. Lopulta me olemme yhtä, samaa, unohdamme itsemme. Rakkaani, kerro minulle lisää kuinka haluat minut, ohjeista minua, ah! Taas kerran upotan tärisevät sormeni hiuksiisi ja sulan ympärillesi, huutaen täyttymystäni.

Mikään ei kuitenkaan riitä. Kuinka tarvitsenkaan sinua, heti sillä sekunnilla kun ovi käy kumeasti pamahtaen, ilkkuen ilmeistä pettymystäni. Kaipuuni sinua kohtaan käy sietämättömäksi juuri ennen saapumistasi, ennen kuin kuulen askeleesi käytävässä. Ja kun lopulta olet taas edessäni, silmäsi palaen, tiedän olevani kotona. Voitko haistaa himoni?

Taas makaan sylissäsi, ja on kuin et koskaan olisi lähtenytkään. Käteni vaeltavat pitkin kehoasi, ehdottoman hyvyyden ja kauneuden temppeliäni, ylimaallisen nautintoni lähdettä. Kuinka sinua palvonkaan, kaikkea sinussa. Ja kuinka sinä voitkaan haluta minut, pelkän epävarman ja elämän turmeleman naisensurkimuksen? Ei, rakkaani, sillä ei ole väliä nyt! Ole vain siinä vierelläni, jotta minä saan ihailla sinua ja kylpeä lämmössäsi, hyväksynnässäsi.

Ehkä tosiaan nauraisit, jos tietäisit kuinka paljon olet ajatuksissani. Rakas? Ethän sinä naura!

Sinähän olet pelkkää haavettani.