Huone nro 5

Kitukasvuinen, ruma ja tyhmä vain
Arvoton tyttöparka
Ei ääntään kuuluviin saanut
Eikä ystäviä lain

Päivät portailla pohti
Mikä minussa on vialla?
Itki tyynyyn pitkät illat
Aamunsaraa kohti

Haavemaailmoissaan eli
Hyväksyntää haeskeli
Kaipa järjiltäänkin meni
Kun muiden onnea ihmetteli

No mutta, tyttörukka!
Ratkaisu on löydetty ongelmiisi!
Näin sysättiin viimeinen pettymys
Kuollut jo kohdussa
Huoneeseen numero viisi

Kas tyttöraasu korjata koitettiin
Heikkolahjaiseksi diagnosoituna
Moninaisilla lääkkehillä
Persoonallisuus uudistettiin

Oi elämää auvoista!
Pillerinpyöreää arkea
Eiväthän paina huolet, murheet
Todellisuudentajuttomuudessa

Niin kasvoi arvoton tyttöparka
Arvottomaksi naiseksi
Kuinka saadaan rikkinäisestä ehjä?
Siinä vasta työnsarka!

Päivät kuluivat, vuodet kiisi
Jäivät lääkkeet, diagnoosit
Nainen, jo vallan kokonainen
Silti muistaa huoneen numero viisi