Pakenen

Voin kääntää selkäni paeten,
voin juosta täältä pois.
Mutta miltä todella piilottelen,
mikä onnen mulle tois.
Kuulen vain kuiskauksen hiljaisen,
sinä et riitä mihinkään.
Joka päivä vain minä hymyilen,
piiloon todellisuus jää.
Oletko koskaan miettinyt,
kuka todella olenkaan.
Et varmaan ole sä ymmärtänyt,
teen sisäistä kuolemaa.
Liikaa on tämä minullekin,
rajat ovat ylittyneet.
Joka ilta käyn nukkumaan itkien,
jotta herään toistuvaan huomiseen.