En uskonut koskaan kohtaavani kaltaistasi, täällä
Luulin että nämä ihmiset eivät kykene keskustelemaan, eivät niinkuin aikuiset
En ollut uskoa sitä todeksi
Halusin uskoa mutta en voinut
Miten yhtäkkiä kaikki olikin juuri oikein
Sinä toit valon tähän pinnallisuuden luvattuun maahan, toit valon pelkillä sanoilla
Eikä enää koskaan tarvitsisi miettiä kenelle puhua, ei koskaan enää
Kuitenkin joku tuli väliimme
Ei se ollut kummankaan vika
Eikä sillä ole enää väliä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
<3 kauhean kaunis <3 suosikeihi ->
Voi... Alun kauniin toiveikkuuden jälkeen runon loppuosa kosketti syvästi...
Surullisen kaunis runo!