Katson maailmaa ominsilmin,
vai tuleeko katseeni sisältäni?
Vai olenko edes olemassa?
Herää kysymys tiedottomuudessa.
Onko elämä vain illuusio paremmasta,
silti verhontakana on demonit sinua odottamassa.
Estradi.
Elämä.
Tuskaa sisältävä.
Kysyn:
Olenko jumalan hylkäämä?
Mietin, kun tuska ja suru on minua
uneen hyväilemässä.
Haluaisin lentää vapauteen ja irroittaa ne
kahleet jotka minut tuskaan lukitsee.
Tiedän ettei helvettiä ole olemassa,
sillä olen elänyt tässä maailmassa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
todella kaunis runo. laittaa miettimään, mutta on samalla niin tyhjentävä. herkkää tuskaa. hieno!.