Sinistä taivasta tavoitellen.
Mustaan kietoutuneena.
Rukoilee luojaansa.
Kuuleeko tuo pienen vaikerruksen.
Tuskaan heitetyn sielun huudon.
Lieneekö kukaan ojentanut valoa tämän tielle.
Ottanut kädestä kiinni ja ohjannut suojaan.
Miksi tämän lapsen sielu on jäänyt jalkoihin.
Tallottu maahan.
Kivitetty ja poltettu tuhkaksi.
Tämä maailma ei auta pientä.
Tämä maailma katsoo vain itseään.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin,
ja runosi on sanoinkuvaamattoman upea! Laitan suosikkeihini talteen.
Niin totta tässä puhelet...tämä maailma ei tosiaankaan kumarra ihmisyyden puoleen, vaan repii lapsosensa kappaleiksi hullun kiilto silmissään.
Mutta särkyneillä on Lohduttaja, joka ei ole tästä maailmasta.
Ja Hän on nähnyt jokaisen vuodattamasi kyyneleen.
Upea ja hieno!