Epätoivon kadottamat

Runoilija Aavevaloja

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 1.9.2010

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Minä huudan, mutta äänet hautautuvat kasvoilleni. Minä kuljen ihmisten virrassa kuin vetten päällä.
 

Ruska vie tuoksunsa villapaitani alle
jalkani aamukuurasta kasvaneet
tuntevat tiensä
läpi elottomien asfalttimerien

Kosketukseni kaipaa
selkäsi hentoihin arpiin
joihin sulkeutua
muun maailman rappeutuessa

Kohdatessani sinut jälleen
hengettömien huomaamattomissa
antaudun vahvempana kuin koskaan

Mieleni on kuulas lokakuun tavoin

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunista kuvailevaa runotekstiä! Käytät upeasti kielikuvia!

Hukuin taas kielikuviisi. Kaunista

Kaunis runo.

rakastan runojasi ♥ siksi liitän sinut harvoihin suosikkirunoilijoihini... tapasi kirjoittaa on jotain upeaa..huikaisevat kielikuvat porautuvat kalloon kuin kymmenentuumainen rautanaula...ihanaa...!

Herkän koskettava runo.

Ajatonta valovoimaa tässä.

Kaunista, aitoa, herkkää... Suorastaan sanoin kuvaamattoman hieno runo.

Upea runo.

Aivan ihana tämäkin.

Hieno.

Kaunista kuvailevaa runotekstiä! Käytät upeasti kielikuvia!

Hukuin taas kielikuviisi. Kaunista

Kaunis runo.

rakastan runojasi ♥ siksi liitän sinut harvoihin suosikkirunoilijoihini... tapasi kirjoittaa on jotain upeaa..huikaisevat kielikuvat porautuvat kalloon kuin kymmenentuumainen rautanaula...ihanaa...!

Herkän koskettava runo.

Ajatonta valovoimaa tässä.

Kaunista, aitoa, herkkää... Suorastaan sanoin kuvaamattoman hieno runo.

Upea runo.

Aivan ihana tämäkin.

Hieno.

 

Käyttäjän kaikki runot