Amputoikaa!

Ehdottavat melatoniinia: minä nauran
kaikelle tänään, huomenna
tuijotan seiniä, silmiä, poskipäitä: unessa,
täällä silmät avoinna. Amputoikaa
aivoni, hyödyttömät. Amputoikaa
hyödyttömät lauseenvastineet: elämän
vastineet, jotka täydentävät pilkkujen välit,
täydentävät Facebook-keskustelut. Amputoikaa

hymiöiltä suu. Minä, uneton neiti
teiniangsti: maalaan tuimailmeisiä keijuja, suut
peitetään liinalla, tummasilmäisiä sotureita.
Marssivat rivissä: kohti, kohta,

antakaa sänky ja ihminen, nukke:
ajatuksia lukevat aivot viereen, antakaa
amputoida tämä todellisuus, totuus jota
ei ole. Luovutetaan,

lahjoitetaan unettomat teiniaivot, otetaan
tilalle aikuinen, ilman itsepetosta ja
ennen kaikkea ilman
itsetuhoa. Kuinka tarkasti tahdot
tietää, kuinka monta sanaa: kaikki
lasketaan täällä, lasketaan empatian summa ja
itsepetoksen suhde onnellisuuteen.