Ensimmäisenä astuit elämääni
täytit päiväni, ajatukseni
Toisena päästin sut lähemmäs
Säkin annoit mun tutkia sydäntäs
Kolmantena olit mussa kiinni
tai sellainen oli luuloni
Neljäntenä kaikki valheeksi paljastui
ja sinisilmäisyyteni kostautui
Viidentenä itkin illat sua
Päivät kirosin, miksi piti rakastua
Kuudentena ajattelin yhä menneitä
joskus elin vain eilistä
Seitsämäntenä tuska alkoi hellittää
Taisit alkaa jo mulle riittää
Kahdeksantena sut jo melkein unohdin
Toista jo vähän rakastin
Yhdeksäntenä olit vain muisto
Menneisyyden syksyinen puisto
Selite:
Vaikka syksystä tuntuu olevan jo ikuisuus, niin ei siitä loppujen lopuksi ole kuin yhdeksisen kuukautta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ei juma, pikkasenko on hieno runo!! oikeesti, ihan älyttömän kaunis. suosikkeihin laitan tämän, niin loistava! <3<3
Erikoisen mielenkiintoisesti olet melkein koko *odotusajan*pukenut runoksi, jos olisitkin vielä jatkanut sen kymmenennenkin, se ehkä olisi muistuttanutkin sitä ekaa kuukautta.
Runosi upea loppu viitta hiukan siihen.
Hienosti kirjoitettu runo.
Kiitoksia viiveestä riveilläni.
Ihana runo, lyhyeen pätkään olet saanut kuvattua pitkän ajan tapahtumat ilman kiirehtimistä. :D
Viimeinen säkeistö on loistava. :)
Hienosti olet saanut kuvattua vaiheet rakastumisesta ikävään ja unohtamiseen.
Upea runo.
hieno runo
otsikko hiukan johtaa harhaan :) tarkoituskin?
todella hienosti kerrotttu rakkauden kuljusta... viimeinen rivi upea!