Nimetön

Raavin ihosi vereslihalle,
en alistu tahtoosi.

Tahtoni on sinun lakisi,
tottelet huutoani sekä raipan iskujani.

Tunnen iltaisin syylisyyden tunteen,
tunteen joka pyyhkiytyy savuna ilmaa,
joka kuihtuuu kuin tulipunainen ruusu.

Tiedän tehneeni väärin,
en pysty katkaisemaan kiusaamisen kierettä.
Kierettä joka vetää minut syvämmälle itseensä,
joka huutaa nimeäni kuuroille korvilleni.

Tiedän, se loppuu sillon.
Sinä vuotena, sinä päivänä, sinä tuntina, sinä minuttina
juuri sillä sekunnilla.

Olen vapaa.