Nimetön

tahtoisin kerrankin tuntea
mustan
vastapestyn
lyhythihaisen
kuluneen vaan ei karhean
paitasi alla sykkivän sydämesi

omani tahtiin

tahtoisin kerrankin rakastaa
kovaa
harmaata
turhaa
materialistista
maailmaa piiloon menevää sinua avoimesti

ansaitun kauniisti

tahtoisin kerrankin uskoa
ruusuköynnöksin
kaunokirjaimin
kirjoitettuja
pehmeitä
suloisia
kertomiasi
satuja

vaan en ole tarpeeksi rakastunut enää.