Savottamiehen miete

Mies istuu penkillä ja
katsoo ikkunasta.
Mielehen palaa aika
savotta-ajasta rakkahasta.

Ennen oli polle ja poka,
erottamaton pari.
Nuotio loi lämpöä ja
levon kulkijalle.

Päivän päätteeksi
reessä oli rankaa,
lompsassa ropo
ja kotona mukava olo.

Maailma muuttui,
tehokkaaksi tehtiin,
ja konevoima voiton vei.
Tietokone kaiken määräsi,
vaikka pomoja ympärillä hääräsi.

Aika kului ja tulosta tuli.
Ei rantteella rankaa,
vaan nappulasta virtaa
vähät eurot antoi.

Jäi muistoksi pollesta toto,
metsään aukko ja
ryskäävä moto.

On pirtissä syvä hiljaisuus.