Kuljen kuin unessa,
Metrin lumessa.
Jotain kaukaista jahtaan,
kun hangessa kahlaan.
Maailma on jäätä,
Sieluni on tulta.
Saavuta en valoa,
vaikka kuljen kohti kajoa.
Pimeys imee sisälleen,
kahlitsee rinnalleen.
Maailma on pimeä,
Sieluni täynnä valoa.
Tulellani sulatan jään,
kirkastan synkimmänkin sään.
Valollani valaisen maan,
nyt jää pimeys unholaan.
Maailma on valoisa,
lämmin ja rauhaisa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Alussa tuskaa, mutta lopussa rauhaisan leppoinen runnelma - hyvä runo!.
Kiitosta vaan, runo lähti liikkeelle kauppareissulla pyöräillessä ja meinasin ajaa auton alle. Totesin itsekseni että kuljen kuin unessa ;)