Sydän täynnä rakkautta, eikä ketään kelle sitä antaa.
Kaiken sen tunteen sisällään, yksin kantaa.
Tunteiden palo, sieluni kirkkain valo, silmiisi kantoi.
Se jotain sinulle sittenkin antoi.
Olin sinut jo unohtanut, maailmalle ojentanut, luopunut.
Tulit luokseni, voipunut ja minä olen taas kuin juopunut.
Lähteestä rakkauden taas maljamme täytän, varoen, joka pisaran käytän.
Nyt maljaamme maailmalle näytän.
Rakastan sinua.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi