Nimetön

Rakastan sinua

Niin paljon vastakohtia
Jotka pitävät minut
Ihmisenä

Sinä joka
Haluan olla

Ihmisenä

Silti pimeään
Matkustan
Mieleni hämärään

Salaiseen paikkaan
Jossa monesti tunnen olevani
Osana
Puuttuvana palana
Sitä elämää

Entinen minä

Silloin tällöin
Näet hänet
Minussa

Ja rakastat minua
Yhä enemmän

Siksi tiedän
Juuri sinä teet minusta minut

Kun ymmärrät
Katoan pimeään

Jossa voin haistaa
Kevään ensimmäisen bensan
Ja sormissani on jäljellä mustaa

Jota hän raapi
Aina sydämeen asti