Nimetön

Runoilija AnNaMariA

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 27.8.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

"Miulle sie olet aina se pieni tyttö, et enempää etkä vähempää, mutta silti liikaa tarpeeks että osaisin käsitellä siuta ikinä, sie oot niitä olentoja, joita ei voi omistaa. Ja välitän siusta liikaa , että edes yrittäisin. Ja silmistä en edes pysty mitään sanomaan. Taivaallisen pelottava, jonka luokse on vaan pakko pyrkiä uudestaan vaikka koskis." -Näin hän kertoi kerran
 

Luissa ja ytimissä
Niissä kaikissa
Soluissa ja vuotavissa verissä

Kaikissa

Kyynelissä

Arpien hyväilyssä

Vahvempina kuin koskaan

Kiipeät parvekkeelle
Kevään kuluttamia hiuksiani pitkin

Ja kerrot kuinka rakastat jokaista soluani

Niitä kaikkia

Selite: 
<em>Et tiedä kuinka onnellinen olen kun kaikki meni niin kuin sadussa, kerrankin ja selvittiin kaikesta. Nyt olen taas elossa, muru</em>
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunis, kaunis, kaunis. Viimeinen lause kiteyttää vahvan rakkauden ihanasti.

Ihanaa,että kaikki kääntyi hyväksi!

 

Käyttäjän kaikki runot