Sen jälleen teit,
palautit hymyn kasvoilleni,
en vain tiedä kuinka kauan,
se säilyy.
Tuo hymy,
se katoaa,
jos emme jälleen näe
pitkään aikaan,
ero minuun sattuu.
Sattuu enemmän kuin,
viillot ranteessa,
tai haukut,
joita muilta saan.
Olet syy minulle elää,
jälleen jaksan uskoa huomiseen,
mutta en tiedä kauan,
lopulta minut epätoivo jälleen valtaa.
Kunpa näkisimme tarpeeksi usein,
on niin vaikeaa ilman sinua,
ilman kirkkaita silmiäsi,
niiden syvää katsetta,
sisälleni näkevää,
minua ymmärtävää,
minua rakastavaa.
Aina tulet sydämessäni olemaan,
vaikka missä olisinkin,
en sinua sieltä pois päästä,
tuskin haluaisitkaan.
Selite:
:)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
