Elämän pohdintoja

#1
Mä näytän sulle missä menee taivaan takaraja,
metsurin viileesti raivaamana.
Mä lyön vedon, pistän pääni pantiksi,
teen pienen työn joka käy kalliiksi.
Ja taas vaihteeksi päätyy pelipöydän tyhjentämään,
huominen on ehkä minuutin lähempänä.

#2
Taivaanrannan maalarina, sateenkaaren päällä,
tanssin iloisesti kirjavalla jäällä.
Usko tai älä, on asiat helppo järjestää,
jos hetkittäin ihminen luopuu järjestään.
Ei paljoa paina murheet enää tässä mielessä,
on mahdollisuus vapauttaa ajatus itämässä.

#3
Eikä se tarina ihmemaasta totta tainnutkaan olla,
unohdettuja muistoja löytyy mummolan ullakolla.
Älä suotta kollaa niitä laatikoita, valokuvia,
onhan nykyhetkessäkin riittävästi huvia.
Hakemalla hakee jännitystä, pelkoa ja vaaraa,
kannattaa olla laskematta mitään huomisen varaan.

#4
Taas kuului se kysymys; mitä elämältäs haluat,
annatko hyvien tilaisuuksien vain käsistä valua?
Uskallatko luottaa tunteeseen ja antaa sen viedä,
kulkea eteenpäin antamatta kenenkään seistä tiellä?
Uskallatko irrottaa otteen ja katsoa elämän toista laitaa,
loppujen lopuksi - onko niistä kumpikaan kaita?