En minä liikoja murehdi. Olen vain kovin hämmentynyt. En kanna kaunaa. En vain tiedä miten minun käy. Se on lopulta turha huoli. Totta kai tiedän, että lopulta käy hyvin, mutta kun pimeys yllätti ja polku on kovin vieras en vain tiedä miten askeltaa. Askel kerrallaan valoa kohti, sillä tämä yö on jo muuttumassa aamuksi. Kyllä minä tästä selviän.
Selite:
En ole suruinen. Olen optimisti. Joku loppuu, joku alkaa. Tottakai tiedän, että tämä on myös mahdollisuus,mutta kun on vielä vähän pihalla:)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tahtoa täynnä tämä kaunis runo :) Pidin kovasti.