Sara

Runoilija EmptyShadow

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 8.9.2008
Viimeksi paikalla: 16.6.2023 1:30

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Henkisesti tyhjä ja kauas kadonnut miehen alku joka toivottomasti etsii itseään liian kaukaa.
 

Jälleen yksi kolea syysilta elämän jatkuvaan harmauteen. Sara tunsi ihmisten tuijottavat katseet kävellessään kadulla, mutta hän ei jaksanut välittää. Hän tiesi olevansa erilainen vihreäksi värjätyssä irokeesissaan, rikkinäisissä farkuissaan ja korkeissa saappaissaan. Jälleen kerran hän loi katseensa kirjeeseen joka pilkotti hänen farkkujensa taskusta. ”Rakas Sara” hän hoki mielessään. Miten joku voi aloittaa sellaisen kirjeen sanoilla ”Rakas Sara”? Hän ei tiennyt enää mitä tehdä. Hänen isänsä oli kuollut kaksi viikkoa sitten ja nyt tämä. Miten hän selviäisi kaikesta? Hän oli rakastanut isäänsä. Isä oli tukenut häntä kaikessa ja hyväksynyt hänen erilaisuutensa. Toisin kuin äiti. Sara vihasi äitiään. Hän ei ollut puhunut äidilleen sen jälkeen kun oli lähtenyt kotoa pois, vain kolmetoista vuotiaana. Äidin ajatteleminen sai hänet voimaan pahoin. Kuinka äiti oli saattanut tehdä jotain niin julmaa omalle tyttärelleen? Saran ollessa yksitoista vuotias hänen isänsä oli lähtenyt työmatkalle ja samana iltana heille oli saapunut kaksi naista ja kolme miestä joita Sara ei tuntenut. Sara oli joutunut seuraamaan sivusta äitinsä seksiorgioita, kunnes hänen huomaamattaan hän makasi alasti sohvalla vieraan miehen alla ja hän tunsi miehen sisällään. Sara huusi, mutta kukaan ei välittänyt. Hän näki äitinsä sohvan vieressä nauramassa muiden kanssa kun mies raiskasi hänet. Hän ei ollut kertonut tästä kenellekkään. Ei edes isälleen vaikka olisi tahtonut. Hän ei halunnut ajatella tapahtunutta ja kaikille seurustelukumppaneilleen hän oli kertonut menettäneensä neitsyytensä neljätoista vuotiaana kaverin bileissä. Sara kääntyi kadunkulmasta ja huomasi seisovansa sillalla, allaan pitkä pudotus junanradalle. Hän avasi taskussaan olevan kirjeen ja luki sen jälleen kerran:

Rakas Sara
Tämä on vaikeaa minulle enkä osaa sanoa
tätä oikein. Haluan että eroamme. En pysty
sanomaan sitä kasvotusten enkä halua.
Yritä ymmärtää. Rakastin sinua mutta en
tiedä osaanko enää. On vain liian vaikeaa
kantaa tämän homofobiasta kärsivän
maailman halveksuntaa ja inhoa niskassaan.
On liian kipeää nähdä ihmisten katseet
kun he tuijottavat halveksuen, kuin alaspäin
katsoen, kahta käsikkäin kulkevaa tyttöä.
En vain jaksa sitä enää. En tahdo sitä enää.
Olen pahoillani.
Rakkaudella
Sini


Sara tunsi kyynelten valuvan poskelleen ja rypisti kirjeen nyrkkiinsä. Miten Sini saattoi sanoa jotain tällaista kaiken sen jälkeen mitä he olivat yhdessä kokeneet? Ei, hän ei takuulla ollut pahoillaan. Ei vielä. Mutta pian. Kihlasormus tippui Saran sormesta. Sara nousi sillankaiteelle ja katsahti alas. Hän oli tehnyt päätöksensä. Sara otti kännykkänsä taskustaan ja näppäili sitä hetken. Hän laski kännykän sillankaiteelle. Viimeinen vilkaisu ympärilleen ja askel, hänen elämänsä viimeinen. Kymmenen minuutin kuluttua sillalla kulkeva nainen näkee kihlasormuksen jonka sisään on kaiverrettu: ”Sini 240808 4ever”. Nainen nostaa katseensa sormuksesta ja näkee kännykän sillan kaiteella. Kännykän tekstiviesti kenttä on avattu ja siihen kirjoitettu sanat: ”Isi, minä tulen. Hyvästi.”

Selite: 
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot