On jälleen kulunut miltei kuukausi edellisestä merkinnästäni.
Tuona aikana olemme seikkailleet pitkin tätä valtavaa aurinkokuntaa, mutta kuitenkin vain raapaisten hieman pinnasta kaikkia sen ihmeellisyyksiä.
Kävimme hyisellä jääplaneetalla,
jota asutti jäinen kansa.
Oli kuin nämä olennot olisivat nähneet suoraan sydämiimme ja jäätäneet ne läpikotaisin. Tunsin suuren kylmän painon sisälläni koko sen ajan kun oleskelimme tuolla planeetalla.
Ja vaikka planeetta ja sen asukkaat kiehtoivatkin minua kovasti, emme pystyneet viipymään siellä kovin pitkään.
Pelkäsin jäätyväni kokonaan ja muuttuvani osaksi jääkansaa. Näen siitä vieläkin aika ajoin painajaisia.
Kissatkaan eivät nauttineet kylmästä ja yksi poloinen sai jopa paleltumia pieniin tassuihinsa. Löysimme onneksi ryhmän ruohikkoisia kuita, joilla ne pääsivät leikkimään kuurupiiloa pienissä pensaissa ja jahtaamaan ruohikossa lymyäviä pieniä ötököitä.
Seuraavaksi aiomme vierailla vuoristoplaneetalla, joka on tietokantamme mukaan varsin tiheästi asutettu.
Olen hieman huolissani laskeutumisesta sinne. Maasto on varsin haastavaa ja olen alkanut menettää tunnon oikeasta kädestäni, eikä se enää tottele minua kunnolla. Tämä on kaiketi kipusienen uusi ilmentymä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jäätävän hyistä tunnelmaa.Hyvä kertomus kuitenkin.