Miten voisin sen astella?
Pukea sanoiksi, koko tarinan.
En osaa, mutta täytyy.
Ystäväni, rakkaani.
Tein väärin, en tiennyt.
Pyydän anteeksi, anelen, satutin meitä molempia.
Pelkään, en tahdo olla ilman sinua.
Toista viikkoa, en saa unta.
En enää lepää rauhassa.
Kun nukahdan, uneksin vain meistä,
emmekö voisi palata?
Selite:
Joulunakaan en osannut hymyillä, kaipaan rakastani.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jos voisi mennä ajassa taaksepäin niin minäkin olisin jo mennyt ajat sitten.
Kaunista. <3
Nukkumattomaksi heittäytyminen ainakin on paha virhe itseään kohtaan. Itseään on rakastettava yhtä paljon kuin toistakin ja oltava rakkauden (ja tavoittelemisen) arvoinen itsekin. Ala siitä että ulkoilet, syöt ja nukut!