Avaan hitaasti rähmäiset silmäni ja otin paremman asennon talomme vanhalla sohvalla. Vielä yksi syvä haukotus ja venyttely, ennen kuin olisi aika herätä. Kello oli todella aikaisin aamulla, liian aikaisin. Vieläpä niin aikaisin, että nuo saamarin linnutkin laulavat puissa. Ei tässä muuta voi, kun alkaa siirtyä makuuhuoneen puolelle totesin hiljaa itselleni. Tosin en muista, miksi eilen edes menin nukkumaan sohvalle. Se on nimittäin liian kova ja se saa aina kaikki paikkani jäykiksi. Vielä kerran venyteltyäni löntystelin hitaasti olohuoneen poikki ja totesin mielessäni, että noille linnuille on pakko keksiä jotain. Ne käyvät päivä päivältä röyhkeämmiksi.
Makuuhuone oli pimeä ja punaiset verhot olivat yhä alhaalla, tosin niiden läpi kajastama valo, teki huoneesta hyvin punertavan, mutta silti pimeän. Katsoin makuuhuoneen poikki nukkuvaa Tinaa. On hän kyllä suloinen näky nukkuessaankin kehräsin mielessäni. Siirryin varovaisesti Tinan viereen ja varoin herättämästä häntä. Tamppasin ensin vähän tyynyä, ennen kuin laitoin pääni siihen. On aika herätä mietin ja kosketin ensin hitaasti hänen pehmeää poskeaan ja sitten hänen pientä, mutta suloista nenäänsä. Tina irvisti hetken unissaan, ennen kuin alkoi vähitellen heräillä. ”Etkö sinä koskaan nuku pitkään?” Tina mutisi puoliunessa. ”Nyt on sunnuntaiaamu eikä kello taida olla edes viittä..” Tina jatkoi närkästyneenä. Katsoin Tinaa ja loin hänelle mitä ilkikurisimman hymyn. Se oli yksi niitä asioita, minkä osasin hyvin. Ilkikurisuus oli minun alaani. Haistoin hänen hiuksiaan vielä kerran, ennen kuin lähdin raahautumaan kohti keittiötä.
Tina mutisi äkäisesti kävellessään perässäni raahaten samaa tyynyä, minkä olin juuri tampannut. Hän laittoi kahvinkeittimen päälle ja raapi jalkaansa, sydänten täyteisten pitkien yöhousujensa läpi. ”Mitäs herralle saisi olla tänä aamuna? Taidan laittaa meille samaa, kuin aina ennenkin” Tina totesi ja katosi jääkaapin uumeniin. Kävin mielessäni läpi tulevaa päivää. Tänään oli sunnuntai ja voisin tehdä mitä halusin. Tinakin olisi kotona, eikä ollut mikään merkkipäivä. Täysin vapaa sunnuntai meille kahdelle, vain meille kahdelle hykertelin mielessäni. Ovikello soi ja rikkoi unelmointini niin pahasti narahtaen, että säpsähdin. Tiesin sen jo ennen, kuin Tina ehti ovelle. Päivä oli juuri pilattu pahemman kerran.
Nestori ahtautui sisään ovesta. Sana ylikehittynyt kromosomi goljatti kapusi hitaasti mieleeni, mutta päätin silti mennä ovelle Tinan viereen toivottavaan Nestorin, jollain tavalla tervetulleeksi. Nestori halasi Tinaa ja alkoi jutella, varmasti korkeimmalla äänensävyllä, mitä kaksi metrinen mies saa aikaan. Naureskelin mielessäni hetken, kunnes synkistyin. ”Miksi hitossa edes tuo imbesilli tulee tänne. Se voisi jo toisaalta tajuta, että Tina rakastaa minua kuitenkin paljon enemmän kuin häntä, eikä halua muuta kuin ystävän.” Kesken ajatteluni Nestori päätti huomata minutkin ja nosti kätensä tervehdyksen merkiksi. Vastasin eleeseen, mutta en ehkä sillä innolla mitä olisin halunnut. Hetken päästä olimme kaikki kolme ahtautuneet pieneen olohuoneeseemme.
Nestori selosti jotain punttisali kokemuksiaan Tinalle ja minä istuin hiljaa omalla tuolillani. En ollut koskaan käynytkään punttisalilla, mutta ei se kovin kummoista voisi kumminkaan olla. Ihmiset nostelemassa painoja vuoronperään laskien numeroita yhdestä kymmeneen, kun eivät osanneet pidemmälle. Se ei vain voisi olla kovin kiinnostavaa.
Yhtäkkiä Tina säpsähti. ”Voi herran pieksut puuro jäi kiehumaan! palaan pian pojat” Tina huusi ja samassa hän olikin jo kadonnut keittiöön. Hetken hiljaisuuden jälkeen Nestori rikkoi sen ja totesi minulle autuaan tietämättömänä tunteistani Tinaa kohtaan. ”Kylläpä Tina on ihana nainen. Mitäs sanoisit jos muuttaisin, ehkä kolmanneksi tänne asumaan?”. En jaksanut vastata. Olin kuullut tämän keskustelun jo tarpeeksi monta kertaa aieminkin ja nyt se saisi olla viimeinen kerta.
Nousin hitaasti ylös ja kävelin sohvan viereen. Katsahdin ensin maljakkoon, joka oli sohvapöydällä vieressäni ja siirsin katseeni hitaasti Nestorin ajeltuun päähän. Homma oli jo siinä vaiheessa selvä. ”Mitä sinä teet?” Nestori kysyi ja käänsi päätään sivulle tyhmästi tuijottaen. ”Oikein sinulle senkin nahkapäinen kromosomi goljatti” sähähdin ja kaadoin maljakon hänen päähänsä. Vesi läikkyi pitkin hänen vaatteitaan ja kasteli hänen merkkivaatteensa kokonaan piloille. Nestori pamahti alta aikayksikön tuolista ylös. ”Perkeleen Rafael!” Nestori kirkui. En voinut olla huvittumatta edes hädän hetkellä Nestorin korkeasta äänenlaadusta. Kesken naurahdukseni Nestori nosti minut kaksin käsin ilmaan ja alkoi riepotella minua, kuin olisin pieni räsynukke. Maailma vilisi hetken silmissäni ennen kuin lensin takaisin sohvalle Nestorin käsistä. ”NESTORI!” Tina kiljaisi ja pamahti kiukusta punaisena Nestorin viereen. ”Mutta kun vesi ja..” Nestori aloitti. ”ULOS TALOSTANI! SENKIN KELVOTON MURSU!” Tina kiljui pää punaisena ja osoitti ovea. ”Enhän minä” Nestori koitti uudestaan, mutta Tinaa ei kiinnostanut enää. ”NYT MENET TAI SOITAN POLIISIN!” Tina mylväisi ja osoitti entistä kärkkäämmin ovea. Nestori käveli vaitonaisesti ulos ja sulki oven perässään.
Tina siirtyi minun puoleeni. ”Teit sinä sitten hänelle mitä hyvänsä, kukaan ei riepottele minun rakastani.” Tina sanoi hiljaa ja istui vierelleni sohvalle. Työnsin pääni hänen syliinsä ja olin vaiti. Tina silitti päätäni sylissään. ”Ollaan tämä päivä kaksin” Tina totesi ja minä kehräsin mielessäni. On se kissan elämä joskus sitten niin mukavaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
