Epävarmuudessani minä huudan äänetöntä huutoani,
joka kimpoaa vatsan seinämiltä.
Virvoittaisit jo sieluni
levittäisit nukkaisen maton jalkojeni alle,
joilla on kylmä yksinäisyydessä.
Kietoisit minut sammaleiseen syliisi ja antaisit olla siinä
pistelemättä havunneulasilla.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno tunnelma ja raikkaita kielikuvia.
Ihana runo! Mahtavat kuvaukset ja pidän tuosta tunteesta.