Näet peilistä,eri ihmisen kuin minä.
Tunnet minut eri nimellä kuin minä,
Kuulet minut eri äänellä kuin minä.
Nukahdat viereeni,pääsi olkapäälläni,
en voi olla hymyilemättä.
Lasi jonka takaa katson maailmaa,
on eri,
kuin se miten sinä näet kaiken sen.
Löysit avaimet,siihen lukkoon,
jonka avaimen minä kadotin jo vuosia sitten.
Viimein voin kuulla asiat,
myös sinun korvillasi,
nähdä asiat myös sinun silmilläsi.
Kun tuot,
elämän näihin huoneisiin.
Kun tuot,
uuden elämän.
Ja löydät,
minut.
enkä voi enää olla surullinen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aivan huikean hyvä runo. Meni suosikkeihin samantien! :)