Jätit surun suuren,
niin moneen ihmiseen.
Et olekkaan enää vastassa kotona,
kun rakkaasi tulee.
Et olekkaan enää junassa,
vaikka ystäväsi odottavat asemalla.
Et olekkaan enää vastaamassa,
kun ystäväsi soittavat.
Mutta mukana kuljet aina,
olivat ihmiset missä tahansa,
he eivät unohda,
miten paljon iloa toit elämään.
Eivät kyyneleet kuihdu,
ei suru haihdu,
jälkesi jää aina,
koskettamaan meitä kaikkia.
Miksi parhaat ihmiset lähtevät aina ensimmäisenä?
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
