Pettäjä.

Sinun sydämesi minun käsissäsi,
Sinun tuskasi minun säädeltävänäni.

Sinä, minun petettävänäni, minun armoillani.
Nyyhkäiset, en kuuntele, en halua kuulla, en
halua tuntea kipua sydämessäni, en halua tuntea
itseäni pettäjäksi. "Kuinka sä saatoit", sihiset hampaidesi välistä. Kohdistan katseeni kylmästi sinuun, antaen sinun ymmärtää että se oli sen arvoista. En anna sinun nähdä´tuskaani. Silmäsi punoittavat ja poskesi hehkuvat, minusta
tuntuu että kipusi tarttuu minuun ja särkee minutkin, ryhdistäydyn ja yritän pysyä lujana.

Valahdat maahan, jalkasi eivät kanna. Nyyhkäiset sydäntä raastavasti. Käännän selkäni sinulle, elehtien että on aikasi poistua. Katsot minua viimeisen kerran, silmäsi vuotavat kyyneliä, jotka jättävät punaiset jäljet poskillesi. Näytät säälittävältä.

Lähdet pois, tunnen pistävän katseesi niskassani, mutta en käänny katsomaan sinua. Haluan asenteellani vain yrittää peittää kaiken sen mitä sinulle tein, en halua ymmärtää miten paljon tuskaa sinulle aiheutin.

Lähdettyäsi nojaudun seinää vasten,valuen hitaasti
maahan istumaan. Tuijotan lattiaa edessäni pitkään,
yrittäen haihduttaa kaiken mielestäni. Kaiken, mitä
me olimme yhdessä kokeneet. Minun oli mahdotonta
antaa itselleni anteeksi.