Välistä tuntuu kuin
tuulikaan ei ujeltaisi;
ei koskisi hiuksiani,
ei liehuttelisi kaulaliinaani.
Kuin olisi pelkkää ilmaa,
tyhjää kaiken keskellä.
Kukaan ei koskaan huomaa,
ei edes seuraavalla hetkellä.
Sinä olet, kuin et olisikaan.
Yksinäinen avaruus,
vailla tähtiä, planeettoja,
mustia aukkoja.
Lopulta sinne päätyy,
ja unholaan uppoutuu;
kuiluun syvään pohjattomaan,
eikä kukaan tule enää muistamaan.
Kuin tyhjää ei lopulta
olisikaan.
Voisiko se olla sittenkin
harhaa?
Selite:
Elämän mustat aukot täyttyvät, kun on aika.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit