Ensin, oli onni. Oli valo ja rakkaus.
Sitten, yht' äkkiä kuin veitsen isku pimeässä
olit poissa
Veit mukanasi valon ja naurun
Jäljelle jäi vain pimeys, tyhjyys, kipu
Haavani eivät parane
tuskissani kiemurtelen
päivä päivältä syvemmälle pimeyteen....
Vain sinä voit minut pelastaa, nostaa ylös
parantaa haavani.
Kosketuksestasi antaisin mitä vain.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
