Illan ja aamun välissä

Runoilija cora

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 11.6.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Ajatukset aivoista hermoaaltoina käsiin, käden liikkeistä kynän kautta paperille.

Kun sisällä riehuu tunteita, täytyy ne purkaa jotenkin. Silloin minä ryhdyn kirjoittamaan. Kirjoitan, sillä en osaa mitään muutakaan.

Olen huono puhumaan tunteista, omasta itsestäni ja sisimmästäni. Muuten puhun muut vaikka puhki. Ei kannata edes kysyä onko se mahdollista, et todennäköisesti saa edes suunvuoroa.

Kynä piirtää papereille merkkejä; kirjaimia, joissa elävät minun ajatukseni. Kun kirjoittaa kaiken ylös, voi heti seuraavaksi unohtaa sen kaiken.

Kirjoitettuna muistot säilyvät pisimpään, ja säilön ne kaikki vanhoihin kenkälaatikkoihin. Siellä muistot pysyvät siistimmin kuin pöytälaatikon pohjalla. Ja ne ovat aivan kuin paketteja, joita avata joka kerta yllättyneenä.

Minun kynäni jäljet ovat muistoja minun elämästäni: sieluni peili.

Täydellisyyteen pitää pyrkiä.
 

Elämän humalassa hymyilen
Onneni on vieressä
En kaipaa muuta kuin kosketuksen
Ja aamuisin hiljaisia huokauksia

Toisinaan kaipaan enemmän
Valvon öitä yksin
Odotan aamua sekä oikeaa vastausta
Ja toivon tuskan lähtevän

Olen kahden tulen välissä
Yksin vai yhdessä
Kun en sukuusi tunnu mahtuvan
Ja vieraatkin vieroksuvat

Yritys on olla nöyrä
Pysyä ruodussa päivittäin
En satuta ketään, en vihaa lain
Ja silti olen se hullu

Selite: 
Kannattaa palata takaisin vanhojen tekstien ääreen. Yli vuosi sitten olen nämäkin sanat kirjoittanut; juoksevana tekstinä mielestäni keskellä unetonta yötä. Silloin ne tuntuivat ontuvilta, tänään luettuna löysin niistä jotakin. Ajassa muuttuu paljon.
Kategoria: 
 

Kommentit

Herkkää tulkintaa,pidin tästä.

 

Käyttäjän kaikki runot