Istun ikkunalla ja katselen kun puista tippuu lehdet,
muistelen kuinka me oltiin joskus onnellisia.
Täynnä rakkautta,iloa,surua.
Iltaisin kun painan pääni tyynyyn ajattelen sinua,
aamulla kun herään mietin ensimmäisenä sinua.
Kuinka paljon toisiamme rakastimmekaan,
mutta miksi se kaikki ihanuus loppui miksi satutit sanoillasi "se on ohi".
Miksi et kertonut syitä, miksi välttelit minua?
sitten tulit ja kerroit että oltiin liian nuoria sitoutumaan.
Ikä on vain numeroita ja kukaan ei ole liian nuori rakastamaan,ehkä me olimme vain liian erilaisia myöntämään tunteitamme toisillemme.
Rakastan sinua vain niin paljon vieläkin.. <3
Selite:
anteeksi etten osaa rivityksiä kunnolla..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
