Surun verho pimentää
aika pysähtyy
menetyksen tuska sisimmässä
viiltää sydämmeen haavan
kyyneleiden virta pulppuaa
ja poskille valuu
lopulta pois huuhtoutuu
niinkuin ihmiselämäkin valuu pois
loppuu ja kuolee
rakas äiti haudan lepoon vietiin
elämästä lopulliseen hiljaisuuteen
mutta muistoissa elät iäti
sydämmen sopukoissa
ja syövereissä, ainiaan
meillä muilla elon tie jatkuu
joten eläkää täysin siemauksin
koska ei voi tietää milloin
viimeinen hetki koittaa
ja kuolema korjaa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
itkun sait aikaiseksi. kauniisti sanoiksi puettu rankka menetys..
Kaunis on muistorunosi!