Tämä on kummallinen ikä
ristiriitaista aikaa
Olen aikuinen,
silti tunnen olevani nuori
olenkin
mutten nuorten mielestä
Elviksen aikaan elänyt
tai niin ne luulee
Kaikki asiat pitää hoitaa itse
minä-itse-vaiheen kehittyneempi taso
pitäisi osata toimia
niin pitäisi
Ikäkriisi
on jo meille sallittu termi
Ikä ilmaistaan kiertosanoin
ei näytetä enää sormin
eiväthän ne sormet riittäisikään
Pelottavaa ymmärtää
ajan kuluminen
suunnitella tulevaa
pelätä haaveita
vastuuta
Ymmärrän
kuinka hienoa
oli olla lapsi
ymmärtää maailmasta vähemmän
Kyllin vanha
sitoutumaan 'vakavasti'
ostamaan asunto
hankkimaan koira ja kolme lasta
ja se farmariauto
Kuudesluokkalaiset eivät ole enää isoja
ne ovat oikeastaan aika pieniä
vaikka imitoivat miniaikuisia
puijaavat nuorempiaan
Sitä haluaa elää
kun on vielä nuori
villi ja vapaa
vailla vastuuta muista
tietää sitten varoittaa omia lapsiaan
Sitten joskus
kun on
kyllin vanha
pysähtymään
oikeasti
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvää tarkkaa analysointia ihmisen ikävuosissa!
Hienoa hyvin valaisevaa pohdintaa, kasvusta lapsesta nuoreksi aikuiseksi.
Eri ikäkausien läpi eläminen tuo aina mukanaan omat erikoiset piirteensä esiin ja noin, yksi kerrallaan ne aina tulevat läpi käytyä ja kyllä niitä kausi vaihteluja on vielä aikuisenakin sitten riittävästi, ettei yksitoikkoiseksi pääse elämä käymään ja mun mielestä paras tapa selviytyä niistä itseä tyydyttävästi on elää nekin täysillä, liikaa itseään kiusaamatta päivän kerrallaan.
Sinäkin joskus, todennäköisesti, kutoessasi lapsenlapselle lapasia tyytyväisenä hymyillen myhäilet.."olipas tänään taas mukava päivä."
Hyvä on tämä runosi ajatukset saivat kyytiä kunnolla.