Enpä muistakaan milloin minut olisi tehty näin surulliseksi.
Se että lähdet aamulla sanomatta sanaakaan.
Palaat tunniksi kuolemaan sohvalle, raapimaan pallejasi ja katsomaan snookeria. Ja lähdet korjaamaan autoa.
Myönnän, minulla oli hieman odotuksia ja toiveita ensimmäisestä vuosipäivästämme.
Ja pakko myöntää, tämä on ollut ikimuistoinen.
En ole koskaan,
en ole ikinä,
ollut näin surullinen ja onneton vuosipäivänäni.
Selite:
Ikimuistoinen 5.5.2014
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kylläpä on tutun kuuloista.
Suomalainen mies!!!
No, kaikki eivät ole tätä luokkaa, mutta aivan liian monet on!
Hyvä runo.
Miehet ja muisti, ei aina mee niinkuin stromsössä
Voikun ongelma olisikin ollut muistissa eikä miehessä.
Ehkä sinun kanssasi joka päivä on juhlaa ;) Kaikesta surusta ja pettymyksestä huolimatta hyvä runosi!