Näen lävitsesi, lasienkelini. Sulamattomana pitämäni, ikiroutainen kuoresi on kadonnut. Tule nyt ja hukuta minut suudelmiisi. Mitä sinä pelkäät, jääenkelini..
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Näen lävitsesi, lasienkelini. Sulamattomana pitämäni, ikiroutainen kuoresi on kadonnut. Tule nyt ja hukuta minut suudelmiisi. Mitä sinä pelkäät, jääenkelini..
Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä![]() |
Kommentteja | Kategoria |
---|---|---|---|---|
Justus | Arvet ihollani | 23.6.2008 | 4 | Runo |
Justus | Jääenkeli | 22.5.2005 | 4 | Runo |
Justus | Kuolematon | 16.5.2005 | 7 | Runo |
Justus | Taivas ja kuu | 15.5.2005 | 3 | Runo |
Kommentit
Kaunis on runosi...jäisen herkkiä lasienkeleitä täynnänsä.
Mielenkiintoisia kielikuvia. Ihana runo.
Mitä jäästä jää, kun sen hukuttaa suudelmiin?
Ellei sydän ole kylmä...
Kaunis runo. Hyviä kielikuvia.