ei se ollut rakkautta,
nyt sen vasta tajuan
se oli riippuvuutta
sairaalloista kiinnipitämistä
hylätyksi tulemisen pelkoa
toiselle elämistä
entä ne omat tunteet ja tarpeet?
ne olivat sisälläni lukitussa laatikossa
avain hukassa
olin eksyksissä.
jälkeenpäin katkeruus,
ja viha
kuluttaa voimani täysin
en nauti mistään,
olen eristäytynyt kotiini
katkerana ja vihaisena
olisiko aika antaa menneisyydelle anteeksi?
ja etsiä oma sisin?
Selite:
Nopeesti väännetty runonen. Omasta elämästä kertova.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tuttu tunne. Omat voimat kuluvat loppuun, kun pelkää menettävänsä ja yrittää kaikin keinoin saada suhteen jatkumaan tai edes hellän, kauniin hetken.
Vaikka sattuu ja suututtaa oman itsensä mitätöiminen, silti täytyy pitää kiinni... kummallinen asia, tosiaan tuttu itsellekin mutten vielä ole selvittänyt syvintä olemusta..