Sinä nukut sohvalla
ja minä poltan piippuani
olohuoneemme maton
toisella laidalla.
Olet väsynyt, ja syystäkin.
Uhraudut ja teet
sen kaiken, mitä vaadit
itseltäsi, valittamatta.
Minä puolestani, en
juurikaan ole kunniaa
niittänyt, mitä vastuun
kantamiseen tulee.
Olen vain, ja kuinka
toivonkin, että minun
annettaisiinkin olla.
Juuri tätä, juuri nyt.
Kunnes taas nousen.
Jaloilleni. Rinnallesi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo!!
koskettava hiukan syyllisyyden tunnettava välittävä runo. pidin tästä runosta silti. hienosti riimitetty ja sanoitettu! <3
hieno on runo.. tulee eräs henkilö mieleen. :)
Tämä on kyllä mainio! Kunpa ihmiset aina muistaisivat, että jokainen toimii ajallaan eikä kalenterin tai kellon mukaan. Tilaa on tärkeää antaa.