Lähdit

Kultaisille kallioille koivut kaatuu,
Syystulvassa itkevät pellot,
Lähdit, jäin talveksi, laiturin alle,
Ponttoonien väliin jäätymään

Läksi jäät mut’ virta ei suonissa elvy,
Vesiteillänsä tulvivat silmät,
Maatuneet ovat puutkin jo kalliolle,
Ne hääkellojenne kumussa kaikavat

Ei itku itkunkaan jälkeen auta,
Levässä kun uinuu aortta,
Vaikerrus rannalta rannalle hiipii,
Merikotkien tuutulauluksi kiirii

Ei kaunis oo morsios yöksi, ei aamuks,
Tumma ja turhan karkea,
Minuun on jäänyt vain valkea ilma,
Hiuksien vaalea palo

Jätetty olen siis minuks’, en naiseks’,
Morsios on sydämeltä parempi,
Kylmetin loputkin sieluni kannelta,
Ei minua enää tavoita