Linnut laulaa, muttei lennä

Runoilija 4df8911f9cf020dec71bd818d0e3d49e

nainen
Julkaistu:
6
Liittynyt: 5.5.2005
Viimeksi paikalla: 12.9.2018 22:35

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

-KOSKA LAKKAAN ITKEMÄSTÄ JÄISIÄ KYYNELIÄ TAKIASI-
(-ne aina jähmettyvät poskilleni-)
JA POLTTAVAT KASVOIHINI REIÄN
 

Katselen kuolemaa
lasittuneisiin silmiin
huomaan hengityksen hiipuneen,
ajan seisovan paikallaan,
hetkessä jossa veri pakenee kohisten,
eikä iho vastaa,
vaikka pyysin jäämään kanssani
kuuntelemaan tätä ääretöntä hiljaisuutta.

Kun tässä ikuisuuden reunalla
katsoo kuolemaa pelkäämättä takaisin,
voi lukea sen huulilta
ketä ne ovat viimeksi suudelleet.

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upea runo !
Kiitos, nämä mietteet taisivat muodostua sanoiksi aikoinaan kun hoitajan uran alkuvaiheessa katselin potilaan menehtyvän.
No,ei ole ihme että siinä työssä näkee kuin tuntee monenlaista elämää sen varjoisemmalta puolelta. Runosi todella säväytti tekstiltään omalla kantopinta-alaltaan että tunnistin tavallaan todenperäisyyden.
Hieno ja tarkkapiirteinen runo.
 

Käyttäjän kaikki runot