Muistan sinut kehdossa 
pienen hymyilevän suppusuun
ja keveän kikatuksen 
Otin sinut ylpeänä syliin
kutitin leuan alta
nyt minulla on ihkaoma 
pikkuveli 
Koko elämäsi polun
olen yrittänyt suojella sinua
tuskalta ja pimeydeltä 
huutanut
ota minut, säästä hänet
Silti maailman pahuus löysi sinut
kietoi jäiset kouransa ympärillesi
ja veti mukanaan pimeyteen
Mutta usko pois 
pikkupikkuveli
vedämme sinut takaisin valoon
pikkuveli
Selite: 
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
 



Kommentit
Pikkuveljesi on onnekas kun hänellä on sinut, kauniisti ajatuksesi olet runoksi pukenut.
Vahvaa rakkautta tässä.
Kaunis, mutta haikea runo. Toivottavasti veljesi lukee runon :)