Matka unelmiin

En tiedä onko oikein näin vielä tuntea,
Ei kertaakaan kanssasi ole nähtykään.
Kuitenkin huomaan ajattelevani sinua,
saat suupieleni ylöspäin kääntymään,
ja lämmin tunne valtaa sisimmän.

Annoin ajatusteni vain olla,
enkä alkanut miettiä liikaa,
tunsin kuinka lämpö ja tunne ihana,
sisintäni pikkuhiljaa valtaa.

Päätin sulle sydämestäni tilaa antaa,
tulit sisään niin hennoin askelin.
Suljen silmäni ja kuljen jo täyttä matkaa,
sinun luoksesi toiseen kaupunkiin.

Siellä unelmissa asuntosi oveen koputan,
askeleesi kuulen sisällä kaikuvan,
siirryn syrjään jotta oven auki saat,
molemmat hymyillään kun katseet kohtaavat,
pyydät minua sisään astumaan.

Käyn hitaasti sinun olohuoneeseen,
koirallesi annan myös tervehdyksen.
Katseeni kuitenkin sinuun kohdistan,
olet vain jotain niin kovin kaunista.

Pyydät kahvipöytään minut istumaan,
teet sen niin kovin vienosti hymyillen,
ja saat punan poskilleni nousemaan,
pöytään istun hieman ujostellen.

En pöydässäkään katsettani sinusta irti saa,
ovat silmäsi ja hymysi jotain niin lumoavaa,
hiuksesi koko kauneutta vielä tehostaa,
tämä poika edessäsi olisi aivan sulaa vahaa.