Tyttö seisoo kalliolla
katsellen ulappaa.
Kuinka säteet auringon
valaisevat meren pintaa.
Tytön korviin tuuli kuiskii
tarinoita maailmalta.
Voimistuen pian
se lehdet pyhkii kalliolta.
Taivas vetää yleen
tumman pilvipeitteen.
Aallot lyövät rantaan
vettä meren roiskien.
Pian sade saapuu
veden pinnan rikkoen.
Salamat kultaiset
taivaan pilviverhon halkoen.
Sadepisarat kastaen
hetkessä koko maan.
Tehden maailmasta
kauniin ja lumoavan
Selite:
Rakastan merta ja myrskyä. Runo itse on omituinen...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runossa häiritsi ainoastaan se, että rakenne oli jotenkin turhan tiukka ja se söi vapautta sisällöltä. Kauniisti kirjoitat kuitenkin, ja tunnelmallisesti.