Tuuli puhaltaa. Se heiluttaa lehtiäni. Seuraan ympäristöäni. Lintu mvisertää jossain kaukana ja toinen vastaa sille oksaltani. Kettu tulee ulos kolostaan ja sen emo tulee puiden lomasta ketunpojan luo.
Aurinko paistaa lämpimästi maahan oksieni halkomana. Ruoho on vihreää ja sen seasta pilkistää kukkia. Metsäkurjenpolvia tiehänä mattona ja saniasia metsän laidalla. Ympärilläni on vain lahtipuita. Kuusista ja männyistä vain harva tietää. Olen itse koivu, monta kesää nähnyt.
Kärpäset lentelevät ympärilläni. Lintu istuu oksalleni ja alkaa visertää. Mehiläiset lentävät kukasta toiseen ja kaikkialla on niin rauhallista. Äkkiä kuuluu "rousk, rousk". Perhosentoukka syö lehteäni kiipeää oksaa pitkin rungolleni ja nousee ylemmälle oksalle.
Aurinko laskee pikkuhiljaa. Se välkäyttää viimeiset säteensä ja värjää taiaan liilanpunertavaksi. Metsä vaipuu uneen.
Aamuyöstä mustarastaat alkavat laulaa lauluaan. Sitä mukaan muutkin eläimet heräilevät unestaan. Kettuemo nousee luolastaan. Hämähäkinverkossa on kastepisaroita ja aurinko saa ne näyttämään helmiltä. Mikään kesä ei ole olut samanlainen, mutta jokainen on ollut kaunis omalla tavallaan ja jokaista olen rakastanut.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi