Hilseilevien puiden oksat ovat tyhjentyneet.
Lehdet makaavat maassa märkinä ja limaisina.
Sade yritää raiskata asfalttia.
Minä huudan.
Huudan sinulle kauniita sanoja tämän kurjuuden keskellä.
Mutta sinä et enää kuuntele.
Kävelet pois ja jätät minut katselemaan rumaa syksyä.
"Älä jätä minua! Ota minut mukaasi!"
Kiljun ja annan kristallipisaroiden juosta poskiani alas.
Niin sinäkin lähdit ja jätit minut yksin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Toimiihan tämä. Ihan kiva. Ok.
Juuri se häiritsee. Tämä on vain 'ok', ei sen enempää tai vähempää. Jotenkin ontto. On tässä kauniita kielikuvia, kauniita sanoja ja lauseita, mutta minä en näköjään osaa repiä niistä sen enempää irit, en vaikka kuinka yrittäisinkin. Alkaa mielenkiintoisesti, mutta läsähtää lopussa, ja tuo kristallipisara-juttu toimisi paremmin yltiökliseisessä runossa.
Löysinhän minä tästä jotakin. Muuten, pääpiirteittäin kivalla tavalla kerrottu, mutta ei jotenkin vaikuta minuun sillä tavalla kuin olisin toivonut.
Jotenkin hieno toi "huudan sinulle kauniita sanoja.... ei hassumpi:)