elä, ja anna elää

Kauan sitten partikkelit kohtasivat. Ne loivat kaartuvan taivaan katoksi päidemme päälle ja maan jolla voimme varttua, elää, hengittää. Nykyään kuristamme ja pahoinpitelemme sen floran ja faunan, jokapäiväisen selviytymisemme fraktaalit, jotka pitävät hengissä. Unohda viha, unohda kilpailu. Elä ja anna elää

Kauan sitten keksimme, voimme valjastaa luonnon voimat omaan käyttöömme. Niillä loimme valtakunnat, jotka saivat kukoistaa ja jäädä elämään historiaan. Tänään kulutamme loppuun sen, mikä antoi meille mahdollisuuden selvitä. Unohda raha, unohda globalisaatio . Elä ja anna elää.

Jokin aika sitten tajusimme, kulutuksemme on liikaa tälle ainoalle maailmallemme. Validoimme väitteen, itsellemme ja muille ympärillämme, mutta miten reagoimme? Työnsimme sen pois, tajunnasta alitajuntaan, hamaan tulevaisuuteen jota emme itse ole näkemässä. Tuhoat itsesi, tuhoat luontosi. Elä ja anna elää.

Tarvitsetko todella kaiken mitä sinulla on, jotta voit elää?

Elä ja anna elää.