Kotkan sataman kaduilla
myö poltettiin tupakkia
Niinkun meidänlaisten tuhmien tyttöjen kuuluu
Kaukana toveri Leninin patsaasta
Ei se oo syntiä jos ittensä saa hautaan
Täällä on jo muutenkin liikaa porukkaa haukkumassa
Säksättämässä kuin rakkikoirat
"Näitsie Silja miten nätti naama tolla pikku Natashalla on? Miten v**ussa se voi olla noin halpa?", touhotti Irma, miun sisko. Ainakin katujen sisko. En tainnut edes pitää siitä. Tai ehkä pidinkin, sillä kieroutuneella tavallani, että kun ei miulla oikein ole muita niin sitä oppii tykkäämään sellaisistakin asioista ja ihmisistä jotka ois ehkä joskus ärsyttäny. Ja tekemään juttuja joita ei ois ikinä uskonu tekevänsä.
Ja mie tiesin että me molemmat aateltiin samaa. Taas yks Leningradin huora meidän tontilla. Kattelin sivusilmällä Irman profiilia; orastavaa kaksoisleukaa, tummaa ja lyhyttä sotkuista tukkaa, peltotöiden parkkiinnuttamaa tummaa ihoa ja tummia silmänalusia. Kilojakin oli kertynyt enemmän kuin tarpeeksi, mutta tällä markkinalla Irman kaltaselle "tytölle" siitä saatto olla vaan etua, "jotkut asiakkaat kun tykkää lihaisasta akasta ennemmin ku laihoista riu'uista", niinku Irma asian ilmaisi.
No tuo ryssän tyttö ainakin oli laiha kuin venäjän vinttikoira. Ja pitkä ku mannekiini. Sillä oli sellanen herkkä gasellimainen olemus ja ahdistetun kauriin suuret surusilmät. Ja sen iho näytti niin kuulaalta. Semmosia on nuoret, sano Irma. Mutta se vähätteli tahallaan. Ehkä siks kun oli evakkoperheestä Kannakselta.
Tosiasia oli, että tyttö näytti ihan mannekiinilta. Ja silti sillä oli kädessä lappu jossa luki "pilu 5mk".
Tajusin kyllä Irman katkeruuden, ja sen ois ymmärtäny ilman evakkotaustaakin. Niin, meitä kauniimmat venakot tulee tekemään meijän hommat ja vielä naurettavalla palkalla. Meijän oli pakko pyytää enemmän että sillä eläis näillä hinnoilla. Toki ei voinu mahottomia pyytää, varsinkaan jos ulkonäön suhteen parasta ennen- päivä oli jo kaukana takanapäin. Ikivanha viisaus on että ruma huora on aina halvempi ku nätti.
Aattelin ensin hölmösti että ehkä ne lähettää rahat äitimaahan sukulaisilleen. Mutta kun kyseessä oli Neuvostoliitto, ei sieltä niin vain lähettykkään ittenäisesti hommiin ulkopuolelle. Tytön ei tarvinnut pyytää enempää, koska pääosan kuluista kattoi joku muu, siis parittaja. Tuolla tytöllä ei luultavasti ollut koskaan ollut "uravalintaansa" mitään sananvaltaa.
myö poltettiin tupakkia
Niinkun meidänlaisten tuhmien tyttöjen kuuluu
Kaukana toveri Leninin patsaasta
Ei se oo syntiä jos ittensä saa hautaan
Täällä on jo muutenkin liikaa porukkaa haukkumassa
Säksättämässä kuin rakkikoirat
"Näitsie Silja miten nätti naama tolla pikku Natashalla on? Miten v**ussa se voi olla noin halpa?", touhotti Irma, miun sisko. Ainakin katujen sisko. En tainnut edes pitää siitä. Tai ehkä pidinkin, sillä kieroutuneella tavallani, että kun ei miulla oikein ole muita niin sitä oppii tykkäämään sellaisistakin asioista ja ihmisistä jotka ois ehkä joskus ärsyttäny. Ja tekemään juttuja joita ei ois ikinä uskonu tekevänsä.
Ja mie tiesin että me molemmat aateltiin samaa. Taas yks Leningradin huora meidän tontilla. Kattelin sivusilmällä Irman profiilia; orastavaa kaksoisleukaa, tummaa ja lyhyttä sotkuista tukkaa, peltotöiden parkkiinnuttamaa tummaa ihoa ja tummia silmänalusia. Kilojakin oli kertynyt enemmän kuin tarpeeksi, mutta tällä markkinalla Irman kaltaselle "tytölle" siitä saatto olla vaan etua, "jotkut asiakkaat kun tykkää lihaisasta akasta ennemmin ku laihoista riu'uista", niinku Irma asian ilmaisi.
No tuo ryssän tyttö ainakin oli laiha kuin venäjän vinttikoira. Ja pitkä ku mannekiini. Sillä oli sellanen herkkä gasellimainen olemus ja ahdistetun kauriin suuret surusilmät. Ja sen iho näytti niin kuulaalta. Semmosia on nuoret, sano Irma. Mutta se vähätteli tahallaan. Ehkä siks kun oli evakkoperheestä Kannakselta.
Tosiasia oli, että tyttö näytti ihan mannekiinilta. Ja silti sillä oli kädessä lappu jossa luki "pilu 5mk".
Tajusin kyllä Irman katkeruuden, ja sen ois ymmärtäny ilman evakkotaustaakin. Niin, meitä kauniimmat venakot tulee tekemään meijän hommat ja vielä naurettavalla palkalla. Meijän oli pakko pyytää enemmän että sillä eläis näillä hinnoilla. Toki ei voinu mahottomia pyytää, varsinkaan jos ulkonäön suhteen parasta ennen- päivä oli jo kaukana takanapäin. Ikivanha viisaus on että ruma huora on aina halvempi ku nätti.
Aattelin ensin hölmösti että ehkä ne lähettää rahat äitimaahan sukulaisilleen. Mutta kun kyseessä oli Neuvostoliitto, ei sieltä niin vain lähettykkään ittenäisesti hommiin ulkopuolelle. Tytön ei tarvinnut pyytää enempää, koska pääosan kuluista kattoi joku muu, siis parittaja. Tuolla tytöllä ei luultavasti ollut koskaan ollut "uravalintaansa" mitään sananvaltaa.
Selite:
Päivitys: netin mukaan tällaista on ihan oikeasti ollut tuohon aikaan, varsinkin täällä Suomen kaakkoiskulmalla.
Tosin niiden juttujen mukaan mitä löysin, niin kyseessä ei olisi ollut järjestäytynyt rikollisuus vaan tavalliset Pietarilaiset tai muut Neuvostoliittolaiset kotirouvat, jotka tarvitsivat tienestejä perheelleen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä kuvitteleellinen sepustus perustuu käsittääkseni osittain todellisuuteen. Tosin pika googlailun perusteella kyseessä ois olleet ennemminkin tavalliset NL:n kotirouvat, jotka tarvitsivat tienestejä, ei ammattilaiset. Mutta vaikea siitä sanoa ja varmasti on paritustakin ollut. Joka tapauksessa kenenkään ei pitäisi joutua leipänsä eteen huoraamaan.